Viattomien lasten päivä: Mitä se tarkoittaa ja milloin vietetään?

Joulun välit ovat monille tuttuja hiljaisuutena ja perheen yhteen kokoamisena. Kristillinen perinne pysähtyy 28. joulukuuta muistamaan synkkää tapahtumaa: Betlehemin lastensurmaa, jonka Juudean kuningas Herodes käski toteuttaa Raamatun mukaan.

Päivämäärä: 28. joulukuuta · Perinne: Kristillinen muistopäivä · Raamatun viite: Matteus 2:16-18 · Tunnettu myös: Holy Innocents’ Day · Espanjassa: Pilapäivä

Alla oleva taulukko kokoaa keskeiset faktat yhteen:

Mitä tarkoittaa viattomien lasten päivä?

Viattomien lasten päivä on kristillinen muistopäivä, jota vietetään 28. joulukuuta. Päivän tarkoitus on muistaa Betlehemin poikalapsia, jotka Raamatun Matteuksen evankeliumin mukaan surmattiin kuningas Herodeksen käskystä. Nimi viittaa näiden lasten viattomuuteen — he olivat syyttömiä aikuispolitiikan uhreja.

Raamatullinen tausta

Matteus 2 kuvaa, kuinka itämaiset tietäjät tulivat Betlehemiin etsimään vastasyntynyttä Messiasta. He vierailevat kuninkaallisessa talossa ja kertovat Herodekselle tähtensä ohjauksesta. Herodes, joka hallitsi Juudeaa Rooman alaisuudessa vuosina 73 eKr. – 4 eKr., tekeytyy kiinnostuneeksi mutta lähettää tietäjät takaisin ja pyytää heitä ilmoittamaan, kun Messias löytyy. Enkeli kuitenkin varoittaa tietäjiä unessa, ja he palaavat kotimaahansa toista reittiä.

Matteus 2:16-18 kertoo seuraukset: “Silloin Herodes, kun hän näki olevansa tietäjäin pilkkaama, vihastui sangen suurusti ja lähetti ja antoi surmata kaikki poikalapset Betlehemissä ja kaikissa sen paikkakunnissa, kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat, poikalapset, iän mukaan niinkuin hän oli tietäjiltä tiedustellut.” Tapahtuma päättyy joosefin pakenemiseen Egyptiin enkelin varoituksen jälkeen.

“Silloin Herodes, kun hän näki olevansa tietäjäin pilkkaama, vihastui sangen suurusti ja lähetti ja antoi surmata kaikki poikalapset Betlehemissä ja kaikissa sen paikkakunnissa, kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat.” — Matteus 2:16

Merkitys kirkkovuodessa

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa viattomien lasten päivä on evankeliumikirjassa ja juhlapäivä, jos se osuu sunnuntaille. Päivä muistuttaa kirkkovuoden kiertokulussa siitä, että joulun iloinen sanoma sisältää myös varjoja. Viattomien lasten muisto on osa laajempaa kertomusta, jossa Jeesuksen syntymää seuraa vaino ja pako — myös Betlehemin pienessä kylässä, jossa asui joitakin satoja asukkaita.

Matteus 2 sovittaa tapahtuman profeetta Jeremian sanoihin: “Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku: Raamittaa itkee lapsiansa, ei lohduta heitä, kun ei ole ketään heistä.” Tämä viittaus syventää tapahtuman uskonnollista merkitystä ja tekee siitä osan Vanhan Testamentin profetioiden täyttymystä.

Mistä viattomien lasten päivä on saanut nimensä?

Nimi viittaa suoraan Betlehemin viattomiin poikalapsiin, jotka jäivät historiallisten tietäjien varjoon. He eivät olleet osallisia tietäjien vierailuun tai Jeesuksen syntymään — heidän ainoa “rikoksensa” oli syntyä Betlehemiin Herodeksen valtakaudella. Kirkollinen perinne on nostanut nämä lapset marttyyreiksi, joiden viattomuus tekee heidän kuolemastaan erityisen merkityksellisen.

Herodeksen murha

Herodes Suuri oli tunnettu julmuudestaan hallitsijana. Hän surmasi useita perheenjäseniään varmistaakseen valtansa, ja Betlehemin lastensurma oli yksi hänen viimeisistä teoistaan. Historiantutkija Flavius Josephus, joka eli vuosina 37–100 jKr. ja kirjoitti laajasti Herodeksesta, ei kuitenkaan maininnut Betlehemin lastensurmaa teoksissaan. Tämä on yksi syy, miksi tapahtuman historiallinen todenperäisyys on ajoittain kyseenalaistettu.

Herodes kuoli vuonna 4 eKr., mikä on auttanut tutkijoita ajoittamaan Jeesuksen syntymän. Surmakäskyn aikaan Jeesus oli noin 1–2-vuotias — tarpeeksi nuori pakenemaan Egyptiin Joosefin kanssa, mutta tarpeeksi vanha kuuluakseen Herodeksen ikärajoitukseen. Tämä kronologinen seikka on yksi niistä harvoista historiallisista vihjeistä, jotka tukevat kertomuksen johdonmukaisuutta.

Nimen alkuperä

Latinankielinen nimi “Innocentes” tai “Innocentium” viittaa nimenomaan lasten viattomuuteen. Varhainen kirkko lisäsi päivän liturgiseen kalenteriin kolmannella vuosisadalla, ja se on säilynyt osana kristillistä perinnettä läpi vuosisatojen. Nimi on samaan aikaan sekä muistomerkki että teologinen vertauskuva: viattomien lasten kärsimys asettuu rinnakkain Kristuksen kärsimyksen kanssa.

Nimen voima piilee sen yksinkertaisuudessa — se ei kaunistele tapahtumaa, vaan kutsuu muistamaan lapsia, joilla ei ollut valtaa puolustaa itseään.

Milloin vietetään viattomien lasten päivää?

Viattomien lasten päivää vietetään joka vuosi 28. joulukuuta, neljäntenä joulupäivänä. Päivä sijoittuu heti joulun jälkeiselle ajalle, mikä luo merkityksellisen kontrastin joulun ilon ja muistopäivän synkkyyden välille. Useimmissa kristillisissä maissa päivä on samana kalenteripäivänä.

Päivämäärä kalenterissa

28. joulukuuta on vakiintunut päivämääräksi vuosisatojen kuluessa. Päivä oli alun perin osa neljää joulupyhää, joista muodostui jouluaikaan liittyvä pyhäpäiväsarja. Suomessa ja Ruotsissa viattomien lasten päivä oli pyhäpäivä (neljäs joulupäivä) vielä ennen vuotta 1774.

Vuoden 1772 kalenteriuudistuksessa viattomien lasten päivä ja Johanneksen päivä muuttuivat arkipäiviksi. Vuonna 1774 päivä menetti virallisen pyhäpäivästatuksensa Suomessa ja Ruotsissa. Kyseessä oli “pikkupyhä”, jolloin työnteko oli kiellettyä, mutta se ei ollut yhtä merkittävä kuin jouluaaton tai joulupäivän vapaapäivät.

Suomen perinteet

Suomessa päivää vietetään 28. joulukuuta poikalasten muistoksi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko sisällyttää päivän edelleen evankeliumikirjaan, vaikka se ei ole enää virallinen pyhäpäivä. Messut ja muistotilaisuudet tuovat esiin päivän uskonnollisen merkityksen.

Viattomien lasten päivä on seuraavan kerran pyhäpäivä Suomessa vuonna 2025, jos se osuu sunnuntaille — tämä kalenteriyhdistelmä palauttaa päivälle hetkellisesti sen vanhan aseman. Kirkkovuosi palautti päivän perinteeseen vuonna 1999, joskin ilman pyhäpäivästatusta.

Suomalainen suhtautuminen päivään heijastelee laajempaa kehitystä, jossa uskonnolliset pyhäpäivät ovat siirtyneet pois kalenterista, mutta kirkollinen perinne on pyrkinyt säilyttämään muiston.

Miten viattomien lasten päivää vietetään?

Vietot vaihtelevat merkittävästi maan ja kulttuurin mukaan. Suomessa painopiste on kirkollisessa muistamisessa, kun taas espanjankielisissä maissa päivään liittyy yllättäen piloja ja huijauksia — aprillipäivän tyylisiä kepposia.

Suomessa

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa viattomien lasten päivä on osa kirkkovuoden perinteistä. Messut sisältävät usein erityisiä lukukappaleita Matteuksen evankeliumista ja muistamista viattomista lapsista. Päivän teologinen sanoma korostaa, miten paha valta voi tuhota viattomia — ajankohtainen viesti myös nykypäivänä.

Päivä muistuttaa pahan vallasta, joka surmaa viattomia myös nykyään. Kirkon mukaan tämä muisto kutsuu kristityt pohtimaan vastuutaan haavoittuvaisten puolesta ja aktiivista toimintaa heidän suojakseen.

Muissa maissa

Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa päivää vietetään El Día de los Santos Inocentesinä, ja se on muuttunut odottamattomasti keppospäiväksi. Ihmiset tekevät aprillipäivän tapaan hullutuksia ja huijauksia — mediassa julkaistaan valheellisia uutisia, ystäviä kutsutaan tapaamisiin, ja työpaikoilla pilailu on tavallista.

Tämä kulttuurinen käänne on kiinnostava kontrastina päivän synkälle alkuperälle. Kristillinen muistopäivä on muuttunut espanjankielisissä maissa kevyeksi huumorin päiväksi, mikä herättää kysymyksiä siitä, miten traditioiden merkitys voi muuttua sukupolvien myötä.

“Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa päivään liittyy piloja aprillipäivän tapaan.” — Wikipedian mukaan

Muissa Euroopan maissa päivä on säilynyt uskonnollisempana muistopäivänä. Katolinen kirkko viettää sitä marttyyrien muistopäivänä, ja useat maat sisällyttävät sen edelleen pyhäpäiväluetteloon.

Mikä on viattomien lasten päivän historia?

Päivän historia ulottuu varhaisen kirkon aikaan, jolloin liturgiset kalenterit alkoivat muotoutua. Varhaiset kirkkoisät kiinnittivät huomiota Betlehemin tapahtumiin ja loivat perustan muistopäivälle, joka levisi vähitellen koko kristikuntaan.

Raamatun kertomus

Matteus 2 on ainoa Uuden Testamentin lähde, joka mainitsee Betlehemin lastensurman. Muut evankeliumit — Markus, Luukas ja Johannes — eivät referoi tapahtumaa, mikä on johtanut keskusteluihin historiallisesta todenperäisyydestä. Matteus 2 kuitenkin sijoittaa Jeesuksen syntymän selvästi Herodeksen valtakaudelle, mikä antaa kertomukselle historiallista kontekstia.

Tutkijat ovat huomauttaneet, ettei Josephus maininnut Betlehemin lastensurmaa, vaikka hän kirjoitti laajasti Herodeksen julmuuksista. Tämä on johtanut spekulaatioihin siitä, oliko kyseessä pienempi tapahtuma, joka laajeni Matteuksen teologisessa tulkinnassa, vai täysin symbolinen kertomus.

Kirkon perinne

Kolmannella vuosisadalla viattomien lasten päivä liitettiin osaksi liturgista kalenteria. Varhaiset kirkkoisät näkivät Betlehemin lastensurman proto-marttyyrien muistamisena — lasten, jotka kielsivät Kristuksen syntymän verellään. Tämä tulkinta on säilynyt teologisena perustana päivälle.

Viattomat lapset saivat keskiajalla erityisen aseman marttyyrien joukossa. Heidän kärsimyksensä nähtiin vertauskuvana Kristuksen kärsimykselle, ja heidän muistonsa sisällytettiin osaksi joulunaikaista liturgiaa.

Historiallinen todistusaineisto on rajallinen, mikä tekee päivästä samalla sekä teologisesti merkittävän että historiallisesti kiistanalaisen.

Aiheeseen liittyvää: The Joulukalenteri · 30-vuotinen sota suomalaiset

Usein kysytyt kysymykset

Suomalaisille lukijoille viattomien lasten päivä tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä joulun keskellä ja pohtia uskon syvempiä kerroksia. Kristillinen perinne muistuttaa, että ilo ja kärsimys kulkevat usein rinnakkain — ja että viattomien muisto on ajankohtainen yhä tänä päivänä.